16. tammikuuta 2017

Ravintolatärppejä Fuerteventuralle


Kaikki alkoi läpästä: joka vuosi täsmälleen samaan aikaan eri Kanariansaarelle, hehee. Ja kuinkas sitten kävikään, tänä vuonna löysimme itsemme Fuerteventuralta. Viime vuonna pyörähdimme Teneriffalla, toissavuonna Lanzarotella. Ja ensi vuonna - kuka tietää :) Seitsemänhän noita saaria olisi...

Fuerteventura on yllättävän iso, mutta sen ehtii nippa nappa nähdä päästä päähän oleellisilta osin kahdeksan päivän reissussa. Majapaikkamme oli aivan saaren pohjoisosassa Corralejon pikkukaupungissa. Auton vuokrasimme tuttuun tapaan edulliselta mutta luotettavalta Cicarilta. Heti Corralejon eteläpuolelta alkaa upea hiekkadyynien kansoittama luonnonpuisto. Pääkaupungista Puerto del Rosariosta ei ole paljoa kerrottavaa, mutta karun kauniissa sisämaassa, vuoristoteiden varrella on yhtä sun toista nähtävää.  Matkaan kannattaa ehdottomasti sisällyttää Betancurian ja Pájaran välinen maisemareitti (kuva yllä).

Sisämaasta, pienestä Vallebrónin kylästä löytyi sattumalta myös artesaanijuustola Quesería Artesanal La Casita de Vallebrón. Kanojen kansoittaman pihatien varrella, talopahasen takapihan sivurakennuksessa sijaitseva juustola esitteli paikallista käsityötaitoa parhaimmillaan. Pääsimme tutustumaan juustolan tiloihin ja valitsemaan ostoksemme takahuoneen juustovalikoimista. Jos maaseutumatkailu ei mahdu reissusuunnitelmiin, La Casitan majorero-juustoja myydään myös lähempänä Corralejoa, La Olivan kylässä.


Saaren keskellä, pääkaupungin eteläpuolella on lentokenttä, ja vähän matkaa sen eteläpuolella puolestaan vanha suolatehdas Salinas del Carmen suola-altaineen. Paikan museo myy altailta kuivattua merisuolaa naurettavan halpaan hintaan - mukava tuliainen pakollisen aloe vera -purkin kaveriksi.

Fuerteventuran eteläosassa on vältettävien asioiden kategoriaan kuuluva valtava turistikeskittymä, mutta myös komeaa luontoa. Lapsiperheen mieleen oli väljästi asutettu Oasis Park, jossa eläimiä pääsi syöttämään tuoreilla kasviksilla. Pitkäkielisestä kirahvista puhutaan meillä ilmeisimmin vielä pitkään... Aivan saaren eteläkärjessä sijaitsevaan Jándian luonnonpuistoon asti emme ehtineet, eteläisimmäksi kohteeksi jäi Morro Jablen pikkukaupunki (joka löytyy, kun sinnikkäästi jaksaa ajaa rannikon turistihelvetin läpi). Morro Jablessa söimme aivan tajuttoman kokoiset kalmarit, joita paikallissa marketeissa myytiin pohjoismaalaisen näkökulmasta käsittämättömän halvalla.

Saaren ravintolatarjonta oli yllättävän mielenkiintoinen ja monipuolinen. Valitsimme seitsemän suosikkiamme esiteltäväksi. Viisi ravintoloista sijaitsee majapaikassamme Corralejossa, mutta nappasimme mukaan myös charmantin michelinravintolan Betancuriasta ja raikkaan rantaravintolan El Cotillossa.


Tio Bernabe
Corralejossa riitti rivitolkulla erilaisia kanarialais/espanjalais/välimerellis-teemaisia tavernaravintoloita. Omaan makuumme mukavimmaksi osoittautui Tío Bernabé, jossa yhdistyivät kanarialaisen keittiön klassikot (juottokaritsaa ja -porsasta), tilauksesta leikattu jamón ibérico ja laadukas viinivalikoima. Ripeä ja asiantunteva palvelu kruunasivat kokemuksen.


Iberic HAM Factory
Pari korttelia Corralejon pääkadulta syrjään sijaitsee kaupungin helmi, ibericoporsaaseen ja espanjalaisjuustoihin keskittynyt Iberic HAM factory. Kävimme paikallisten suosimassa pikku ravintolassa tapastelemassa kolmesti ja loppuviikosta kuuluimmekin jo kanta-asiakaskaartiin. Pikkukokki tilaili sujuvasti itselleen lisää jamónia ja viinilasit täyttyivät ennen kuin ehti kissaa sanoa. Paikka myy tuotteitaan myös vakuumipakattuna, ja matkalaukussa kotiin kulkeutuikin useampi pötkö parhainta Ibérico de Bellotaa. Salchichón, chorizo ja lomo maistuivat kaikki täydellisiltä joulupöydässä!



H2O Juice Bar & Vegan Cafè
Kävimme parikin kertaa lounaalla Corralejon suositussa vegeravintolassa H2O:ssa. Mahtavat, tuorepuristetut mehut ja hyvin nälän loitolla pitävät maukkaat vegaaniburgerit toivat kaivattua vastapainoa eläinproteiinipitoisille illallisille.



The Ugly Duckling
Miksi ihmeessä sitä haluaisi viikon kanarianlomallaan käydä tanskalaisessa ravintolassa? Koko Tripadvisor tuntui olevan vakuuttunut ideasta, joten lähdimme uteliaisuudesta katsomaan, minkälainen mesta superkehuttu The Ugly Duckling oikein on. Kannatti! "Kehittyvälle alueelle" keskelle ei mitään muuttaneessa ravintolassa ei ole kuin muutama hassu pöytä, mutta niistä pöydistä salin puolella huhkiva omistaja Henrik pitääkin sitten huolta sellaisella innolla, ettei vastaavaa ole Kanarialla nähty. Ruoka oli yleiseurooppalaista, kaikin puolin laadukasta ja sopivan tuhtia, mitään modernia skandinaaviaa ei lautasilla siis näkynyt. Aterian päätti kotoisasti itse tehty salmarishotti - hauska sattuma, kun olimme paikalla Suomen itsenäisyyspäivänä.



Casa Santa Maria
Pittoreskin Betancurian vanhan kaupungin keskellä sijaitsee michelinoppaassakin paikkansa vakiinnuttanut Casa Santa Maria. Espanjalais-kanarialaiseen keittiöön keskittyneen ravintolan annokset olivat tyylikkäitä lastenlistaa myöten (Pikkukokin täydelliseksi paistettu turska perunaruusukkeineen olisi kelvannut minullekin).  Oman annokseni sahramikastikkeessa ei luotteja oltu säästelty ja sinänsä simppelin annoksen intensiivinen väri ja maku saivatkin hymyn huulille.



500 gr. Meat'n'Burger Lab
Nimensä mukaisesti 500 gr. Meat'n'Burger Lab on täydellisen överi liharavintola. Jättiburgereiden sijaan valitsimme vitriinistä upean t-luupihvin, joka leikattiin nenämme edessä. Vaatimattomat 1300 grammaa painanut pihvi paistettiin juuri oikeaan medium rare -kypsyyteen ja liha vei kielen mennessään.


La Vaca Azul
La Vaca Azul sijaitsee komealla paikalla El Cotillon kalastajakylässä. Tilasimme lounaaksi äyriäispainotteisen valikoiman maukkaita tapaksia, jotka ahmimme samalla aaltojen tyrskeestä ja linnunlaulusta aurinkovarjon alla idyllisesti nauttien.


12. tammikuuta 2017

Tahinipaahdettu kukkakaali

Tammikuu etenee ja kasvisruokakokkailut jatkuvat - vaikka mitään vegetammikuuta tai muutenkaan lihatonta kuukautta tässä ei tosiaan olla viettämässäkään. Joulun porsastelun jälkeen on kuitenkin välillä hyvä hieman keventää ja kokeilla myös jotain totaalisen uutta.

Baharatilla ja tahiniseoksella maustettu kokonainen kukkakaali uunissa kuulosti todella erikoistelta, joten sitähän oli tietenkin päästävä kokeilemaan heti. Onneksi baharatin aineksetkin löytyivät kaapista. Tuota mahtavaa maustetta kannattaa valmistaa kerralla isompi satsi, se säilyy kyllä hyvin.

Lopputuloksena saimme erittäin maukasta rapeakuorista, mutta sisältä pehmeää kukkakaalia. Kerrankin kukkakaalissa oli makua! Resepti napattiin täältä.

Baharat-mausteseos
1,5 rkl mustapippureita
2 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl jeeransiemeniä
5 neilikkaa
1 tl kaardemumman siemeniä
1 tl jauhettua kanelia
0,25 tl muskottipähkinää
1 rkl paprikajauhetta
1 tl kurkumaa

Mittaa kaikki mausteet valurautapannulle, kuumenna ja paahda kunnes tuoksut irtoavat hyvin. Kippaa mausteet pannulta mortteliin ja jauha hienoksi, sekoita hyvin ja purkita.


Tahinipaahdettu kukkakaali
2 kukkakaalia
6 rkl vaaleaa tahinia
1 sitruunan mehu
4 rkl oliiviöljyä
2 rkl baharat-mausteseosta
2 rkl vettä
1 tl suolaa

Trimmaa kukkakaalit, mutta jätä kanta paikoilleen. Keitä kukkakaaleja vedessä 7 minuuttia. Valmista sillä välin tahiniseos. Sekoita kaikki loput ainekset keskenään niin, että tahnasta tulee levitettävää. Lisää tarpeen mukaan hieman vettä tai oliiviöljyä sekaan.

Nosta kukkakaalit kiehuvasta vedestä, valuta ja kuivaa ne sekä anna hieman jäähtyä. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen. Kun kukkakaalit ovat jäähtyneet, asettele ne uunivuokaan kannastaan pystyyn. Levitä tahiniseos kukkakaalien pintaan.

Laita kukkakaalit uuniin ja paista noin tunti tai kunnes kukkakaalit alkavat olla pehmentyneitä. Nosta uunin lämpöä reippaasti ja paahda vielä 5-10 minuuttia tai kunnes tahiniseos alkaa tummua. Valmista tällä välin mausteöljy (ks. alla).

Nostele kukkakaalit uunista, halkaise ja tarjoile. Valuttele lopuksi mausteöljyä pintaan.

Mausteöljy
puntti persiljaa
puntti korianteria
3 rkl oliiviöljyä
puolikkaan sitruunan mehu
raastettu sitruunan kuori
ripaus suolaa

Laita kaikki ainekset blenderiin ja aja tahnaksi.

11. tammikuuta 2017

Angus flank steak "kebab" style

Olipa kerran sunnuntai ja mielemme teki kebabia. Päätimme tarttua härkää sarvista, ja tehdä "kebabia" ihan itse, alusta alkaen. Noh, varsinaista kebabia tästä ei tosiaan tullut (eikä varsinaisesti ollut tarkoituskaan sen jälkeen kun kurkkasimme pakastimeen), mutta ehkäpä jotain vielä parempaa.

Pakastimesta tosiaan löytyi vielä jostain aiemmista kokkailuista jäänyt pala black anguksen flank steakia, jota päätimme käyttää tähän "kebabannokseen". Valmiin annoksen ulkonäkö muistutti toki hieman kebabia - ohuiksi suikaleiksi leikattu ja littanaksi paineltu flank steak riisin ja kebabkastikkeen kera. Mediumiksi paistettu anguksen flank aina herkkua, mutta kebabkastike onnistui myös lonkalta erittäin hyvin! Lopputulokseen voi olla erittäin tyytyväinen.

Angus flank steak
700g black anguksen flank steakia
omenapuulla savustettua merisuolaa
mustapippuria

Leikkaa flank steak pitkittäin kahdeksi palaksi. Siivuta palat noin sentin paksuisiksi suikaleiksi poikkisyin. Jauha suola ja mustapippurit morttelissa hienoksi ja hiero lihan pintaan. Anna maustua pari tuntia. Painele suikaleet ennen paistamista kevyesti käsin littaniksi "kebablastuiksi".

Paista flank steakin suikaleet savuavan kuumalla pannulla tilkassa paistoöljyä mediumiksi. Tarjoa esim. riisin ja kastikkeen sekä turkkilaisen jogurtin kera.

Kastike
2,5 rkl oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
puolikas keltasipuli
1 punainen paprika
1 tuore punainen chili
130 g tomaattipyreetä
1 tl savupaprikajauhetta
2 rkl paprikajauhetta
1 tl chilirouhetta
1 rkl punaviinietikkaa
800 g kokonaisia säilyketomaatteja
1 tlk tomaattimurskaa
merisuolaa

Laita kattila liedelle ja lorauta sinne oliiviöljy. Silppua valkosipulit, keltasipuli, paprika ja chili. Kuullota silppua öljyssä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia tai kunnes keltasipuli alkaa karamellisoitua.

Sekoita joukkoon tomaattipyree, savupaprikajauhe, paprikajauhe ja chilirouhe. Anna hautua jälleen muutaman minuutin ajan. Lorauta sekaan punaviinietikka ja tomaattisäilykkeet. Sekoita hyvin ja anna hautua miedolla lämmöllä vähintään tunti tai niin kauan kunnes kastike sakenee sopivaksi.

10. tammikuuta 2017

Vege-pho

Pho-keittoa on tullut tehtyä aiemminkin useampaan kertaan, koska se nyt vaan on niin hyvää. Tällä kertaa päätimme hieman keventää keittoa, ja valmistimme siitä vegeversion. Normaalista pho-liemestä jätettiin siis kalakastike pois ja lihaliemen sijaan käytettiin kasvislientä. Lihalisukkeet korvasimme sienillä ja herneillä.

Lientä kannattaa itse asiassa valmistaa kerralla reilumpi satsi ja vaikkapa pakastaa, niin seuraavalla kerralla keiton tekeminen onnistuu todella nopeasti. Tätä tekee mieli tasaisin väliajoin aivan varmasti.

Vege-pho
1 keltasipuli
5 cm inkivääriä
1 ceyloninkanelitanko
1 tähtianis
2 kokonaista neilikkaa
1 tl korianterinsiemeniä
1-1,5 l kasvislientä
1 rkl soijakastiketta
2 porkkanaa
350 g portobellosieniä
1 pieni parsakaali
150 g sokeriherneitä
1 punainen chili
1 ruukku korianteria
1 ruukku silolehtipersiljaa
1 limetin mehu
nuudeleita

Valmista ensin liemi ja varaa sen tekemiseen reilusti aikaa. Halkaise sipuli puoliksi ja kuori se. Halkaise inkivääri pitkittäissuunnassa ja paahda, grillaa tai kärvennä sipuli ja inkivääri lähes mustaksi (esim. avotulella, toholla tai grillivastuksilla).

Ota esiin valurautapannu ja kuumenna sitä kuivana keskilämmölle. Paahda kanelia, tähtianista ja korianterinsiemeniä kuivassa pannussa, kunnes mausteet alkavat tuoksua kunnolla. Kippaa mausteet kattilaan ja kaada kasvisliemi päälle. Lisää liemeen kärvennetyt sipulin ja inkiväärin puolikkaat, soijakastike ja pilkotut porkkanat. Laita kansi päälle ja hauduttele lientä vähintään puoli tuntia, mutta mielellään vaikka parikin tuntia. Siivilöi liemi ja pidä se lämpimänä.

Valmista seuraavaksi keiton "täytteet". Siivuta portobellot, pilko parsakaali ja huuhtele sokeriherneet, lisää liemeen. Siivuta chili ja lisää chilirenkaat myös liemeen. Hauduttele miedolla lämmöllä kunnes sokeriherneet ja parsakaali alkavat olla kypsiä, mutta vielä hieman napakoita.

Lisää joukkoon lopuksi silputtu korianteri, silolehtipersilja ja purista joukkoon vielä yhden limetin mehu. Valmista lopuksi nuudelit paketin ohjeen mukaan (riippuen nuudeleista, keittämällä tai vedessä pehmentämällä).

Kokoa annokset: nostele lautasen pohjalle ensin nippu nuudeleita ja kauho päälle keittoa.

9. tammikuuta 2017

Uba ja humal, olutpuoti Tallinnassa


Uba ja humal
Uusi vuosi ja arkistojen aarteet. Tämäkin juttu on jäänyt näemmä julkaisematta, kävimmehän katsastamassa Uba ja humalin joskus pari vuotta sitten. Reissuraportti Tallinnaan on siis hieman jo hämärän peitossa, pahoittelut siitä - lyhyestä virsi kaunis.

Tallinnasta on löytynyt laatutietoisen iloksi jo hyvän tovin useampikin pienempi ja vähän isompikin laadukkaita oluita ja siidereitä myyvä puoti. Uba ja humal löytyy Tallinnan Kalasadaman alueelta. Uba ja humalissa on hyvä ja laaja valikoima erikoisempia ja laadukaampia virvokkeita. Tuolloin pari vuotta sitten kyseisestä puodista löytyi myös laadukkaita papukahveja.

Lisäksi vuosia trendikkäänä hipsterialueena tunnetulla Telliskiven alueella on useampiakin käsityöläisoluita myyviä pieniä puoteja. Valikoimaa riittää laadukkaammista perustuotteista harvinaisempiin ja huomattavan arvokkaisiinkiin.

Hyvien ja hieman harvinaisempien viinien ystävälle voi suositella hyvin Best Wineä. Best wine on rento viinikauppa, jossa on ollut ainakin aiemmin useasti melko laadukkaitakin tastingeja. Pari sanaa Best Winen viinivalinnoista olemme kirjoitelleet joskus aikoinaan täällä.

Lopuksi vielä muistutuksenomaisesti muutama vanha ravintolatärppi, joista olemme kirjoitelleet, ne löytyvät täältä ja täältä.

Näitä muistellessa tekee mieli suunnitella jälleen reissua Tallinnaan, jospa sitä kevään mittaan ehtisi sinnekin taas.
Muutama tuliainen, joista ainakin osaa saa tänä päivänä jo Suomestakin.

8. tammikuuta 2017

Pappardelle alla "trapanese"

Meillä syödään yleensä kerran viikossa pastaa ja mieluiten aina joka kerralla jotain uutta. Toki joitain erinomaiseksi havaittuja tulee tehtyä useamminkin. Tällä kertaa ajatuksena oli valmistaa "pasta alla trapanese", mutta lopputulos oli hieman sinne päin. Kyseistä reseptiä tuli vilkaistua vain kerran, ennen raaka-aineiden ostamista - ja sen kyllä huomaa.

Onni onnettomuudessa, sillä lopputulos oli erittäin hyvä ja tämä pasta valmistuu noin vartissa.

Lähes trapanese-pasta
200 g pappardelle-munapastaa
80 g kuorittuja manteleita
500 g kirsikkatomaatteja
1 ruukku basilikaa
150 g aurinkokuivattuja tomaatteja
1 valkosipulinkynsi
0,5 tl tulisia chilihiutaleita
merisuolaa
mustapippuria
parmesania

Laita pasta kiehumaan. Mittaa loput aineet tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Sekoita tahna valutetun pastan joukkoon, kuumenna ja tarjoile. Koristele muutamalla puolikkaalla kirsikkatomaatilla ja raasta annosten päälle parmesania.

3. tammikuuta 2017

Mustan possun wellington

Upeanmakuinen ibericoporsaan presa de paleta on parhaimmillaan 62-asteiseksi kypsennettynä. Intensiivinen, pähkinäinen maku yhdistettynä supermehukkaaseen ja mureaan rakenteeseen on kokeilemisen arvoinen elämys. Lavan tietämillä lähellä fileetä sijaitseva, kauniisti marmoroitunut lihanpala onkin mustaa possua parhaimmillaan.

Presa on kiitollinen tarjottava, sillä se valmistuu täydelliseksi nopeasti grillissä. Halusimme kuitenkin kokeilla jotain muuta ja espanjalaisia reseptejä selatessa toistui presan kääriminen lehtitaikinan sisään. Nappasimme idean jatkokehittelyyn ja pyöräytimme presasta englantilaistyyliin wellingtonin. Voitaikinaan, pancettaan ja yrtti-sienitäytteeseen käärittyä presaa - nerokasta, ei voi muuta sanoa!

Pikkukokin possu-piparimuottikin pääsi käyttöön, kun yritin askarrella käärön päälle koristeita. Uunista tultuaan possuparkoja ei ollut enää tunnistaa, mutta ajatus oli tärkein.

Presa ibérica en hojaldre eli ibericoporsaan presaa taikinakuoressa
600 g ibericoporsaan presaa
100 g siitakesieniä
200 g ruskeita herkkusieniä
0,5 ruukkua oreganoa
0,5 ruukkua salviaa
2 salottisipulia
1 tl kiinalaista soijakastiketta
2 tl viskiä
150 g pancettaa parin millin siivuina
500 g voitaikinaa (käytimme valmista pakastetta)
1 kananmuna
mustapippuria
merisuolaa



Anna pakastetun presan sulaa hitaasti jääkaapissa. Kun liha on sulanut, ruskista sen pinta nopeasti kuumalla pannulla voi-öljyseoksessa. Nosta presa lautasella ja viilennä se jääkaappikylmäksi.

Valmista sienitäyte. Aja sienet karkeaksi rouheeksi monitoimikoneessa. Ripottele sienihakkeluksen joukkoon ripaus suolaa ja paista seosta kuivalla kuumalla pannulla niin, että siitä haihtuu pois valtaosa nesteistä. Silppua myös salottisipulit ja yrtit pieneksi monitoimikoneessa ja lisää ne, soijakastike ja viski sienimassan joukkoon nesteen haihduttua. Kuullottele seosta miedolla lämmöllä vartin verran. Mausta seos lopuksi mustapippurilla ja tarkista suolan määrä. Jäähdytä paistos jääkaappikylmäksi.

Levitä kaksi kolmasosaa pancettaviipaleista matoksi leivinpaperille (tai tuorekelmulle). Levitä reilu puolet sienipaistoksesta pancettan pinnalle. Nosta presa sienipaistoksen päälle ja taputtele loppu paistoksesta presan pinnalle ja sivuille. Peitä pinta lopuilla pancettaviipaleilla ja kääräise presa paketiksi niin, että se on kauttaaltaan käärittynä pancettaan. Pyöräytä leivinpaperi (tai tuorekelmu) tiukasti presan ympärille ja viimeistele paketti foliolla (kelmu ei kaipaa foliokäärettä). Siirrä paketti vähintään tunniksi jääkaappiin jähmettymään.

Kaulitse voitaikina levyksi. Ota presa jääkaapista, avaa kääreet ja nosta pancettaan kääritty liha voitaikinan päälle. Kiinnitä lihaan lämpömittari. Kääri presa voitaikinaan, leikkaa ylimääräinen taikina irti ja tiivistä saumat. Muotoile ylijäämätaikinasta taikinanyytin pintaan koristeita. Voitele nyytti kananmunalla. Iske haarukalla muutama reikäsarja taikinaan.

Paista presaa 180-asteisessa uunissa keskitasolla, kunnes lihan sisälämpötila näyttää 60 asttta (jolloin se vetäytyessään nousee tavoiteltuun 62 asteeseen). Anna wellingtonin vetäytyä vähintään kymmenisen minuuttia ennen leikkaamista.




Toteutettu yhteistyössä Familian kanssa.

31. joulukuuta 2016

Ruokavuosi 2016

Taas on yksi vuosi saatu kunnialla pakettiin. Viime vuoden tapaan vauhtia riitti vaativan työn ja minuuttiaikataulutetun päiväkotiarjen pyörteissä. Vietin töissä puolet vuodesta esimieheni sijaisena, mikä tietysti oli ihan mahtava kokemus. Mutta kyllähän se totuuden nimissä myös vei veronsa ja välillä olo oli kuin mehupuristimesta tulleella appelsiininriekaleella. Silloin päivän pelastajina toimivat O & Pikkukokki, jotka hoitivat ruoan pöytään ja hymyn huulille. Suuri kiitos siitä!

Jos arki olikin hektistä, vastapainona täytyy sanoa, että perheemme osaa ottaa vapaapäivistä kaiken irti. Lomapäivät niin Savossa järven rannalla mökkeillen kuin Norjan Lapissa tai Atlantin saarilla vuoristoteillä huristellen olivat täynnä aurinkoa, iloa ja tietysti upeita ruokaelämyksiä! Joku kumma siinä on, että tänne blogiin asti reissuista ei tule hyvistä aikomuksista huolimatta juurikaan kirjoitettua. Kävimme kuitenkin kesällä Norjassa ja Madeiralla sekä joulun alla Fuerteventuralla.

Kotimaisista ravintolakokemuksista voiton vie tänäkin vuonna Kotkan lahja maailmalle, Ravintola Vausti. Upea synttärimenu säilyy mielessä vielä pitkään! Mikkelin maanmainiossa Bistro Vileessä tuli myös nautittua parikin pitkän kaavan illallista. Niin se vain näyttää olevan, että pääkaupunkiseudulta poistuminen on ensimmäinen askel kohti kokonaisvaltaisesti onnistunutta ravintolaelämystä.

Valtaosa ruokailuistamme tapahtui tietysti kuitenkin täällä pienen espoolaisen paritalon keittiössä. Kirjoitinkin heinäkuussa kaksi juttua aiheeseen liittyen, toisen lapsiperheiden ruokasuhdetta pohtien ja toisen päivittäistä arkiruokailuamme kuukauden ajan kuvaten.

Olemme vuoden vaihtuessa perinteisesti katsastaneet blogiin vuoden aikana julkaisemamme jutut ja valinneet kunkin kuukauden suosikkiannoksemme. Täältä löytyvät vuoden 2015 ja vuoden 2014 valinnat. Tehtävä on aina yhtä vaikea, sillä vuoden aikana kirjoittamistamme 174 postauksesta osalle kuukausista on osunut aivan syntisen monta taivaallista annosta.

Kunkin kuukauden ykkösten valitseminen ei tuonut esiin yhä kasvispainotteisempaa arkiruokavaliotamme - vastapainona antoisalle Familia-yhteistyölle melkein joka viikolle mahtuu nykyään pari-kolmekin vegepäivää. Toinen tänä vuonna syntynyt perinne, pizzatorstai, loistaa valinnoissa myös poissaolollaan. Suuri rakkautemme ibericoporsaskin pääsi listalle vasta joulukuussa.

Näiden kahdentoista reseptin merkeissä toivotamme teille kaikille mitä parhainta uutta vuotta 2017.